Tästä minun on ollut pitkään vaikea kirjoittaa, mutta toisaalta se helpottaa. Itku tulee vieläkin kun mietin asiaa, mutta niinhän nämä asiat vaan tuppaavat menemään, rakkaistaan joutuu luopumaan.
Osama rääkäisi kivusta aamuyöllä 01.11 johon havahduin välittömästi. Nopean tarkistuksen jälkeen poika näytti normaalilta ja kannoin ukon nukkumaan viereeni. Aamulla kaikki oli suht ok, Osama lähti lenkille mukaan, mutta jalat olivat oudon jäykät, eivätkä ne taipuneet normaalisti. Poju myös lähti normaalisti lenkille mukaan ja käveli suht normaalisti.
Ajattelin että tämä oli vain pienestä särystä johtuvaa jäykkyyttä. Annoin Oskulle puolikkaan rimadylin ja ukko meni tyytyväisenä boksiin nukkumaan. Kannoin boksin viereen vielä vesikupin ja siirsin koira portin boksin viereen niin että Orlando eikä Calvin olisi heti ensimmäisenä tunkemassa Oskun kanssa sinne boksiin.
Töistä tullessani koirat tulivat normaalisti vastaan paitsi Osama, joka makoili edelleen boksissa minne olin sen aamulla jättänyt. Nostin pojan ulos jolloin huomasin että Osaman takajalat olivat täysin veltot. Menin sohvalle ja nipistelin Osaman varpaita. Ei tuntoa.
Soitin Jennikalle ja pyysin että hän lähtisi kuskaamaan meitä Oskun kanssa Viikkiin. Jennika lähti samantien tulemaan. Käytin muut koirat ulkona (Osama oli lähdössä mukaan, hyppäsi alas sohvalta ja raahasi itsensä ulko ovelle.) ja puin Osamalle vaatteet ja lähdimme odottamaan autoa.
Ajoimme reippaasti Viikkiin ja riensimme heti vartijan luokse joka kävi ilmoittamassa hoitajalle tulostamme. Pääsimme pian tiskille missä kerroin tilanteen. Hoitaja pyysi meitä mennä sivummalle odottamaan lääkäriä.
Kauan odotimmekin, emme olleet kiiretapauksissa ensimmäisenä listalla.
Hoitaja tuli hakemaan meidät ja kirjasimme tapahtuneen ylös. Hoitaja tutki alustavasti Osaman ja totesi saman kuin minä, takapää halvaantunut. Hoitaja kävi pyytämässä lääkärin paikalle joka tutki myös Oskun. Halvaantunut. Syväkiputunto takaraajoista kadonnut. Tunto heikennyt ristiselän jälkeen ihosta. Ennuste oli huono, Osama joutuisi leikkaukseen josta toipuminen olisi minimaallinen. Lisäksi hoito olisi vaativaa.
Osamalle annettiin kipulääkettä ja meidän passitettiin loppuyöksi kotin odottamaan aamua, jolloin pääsisimme ortopedin vastaanotolle, sillä yöllä poikaa ei voitu leikata eikä kuvata. Hinta-arvio pyöri 4000€ paikkeilla. Tiesin jo silloin ettei minulla ollut sellaisia rahoja...
Palasimme kotiin ja petasin Osamalle pedin viereeni sängylle, jossa se nukkuikin nätisti sen muutaman tunnin mitä kotona saimme yhdessä vielä olla. Aamulla kampesin itseni aikaisin ylös vaikka en olisi halunnut nousta.
Soitin muutamaan el.klinikalle ja kyselin olisiko leikkausta mahdollisuus saada missään laskulle. Ei ollut. Viikistä soitti hoitaja jo 8 maissa ja pyysi meitä saapumaan mahdollisimman pian paikanpäälle akuutin tilanteen takia. Jennika tulikin nopeasti ja olimme jo ennen 9 paikalla. Pääsimme heti sisään vastaanotolle.
Ensin hoitava lääkäri tutki hoitajan kanssa Osaman ja kyseli samat kysymykset kuin yöllä. Ennuste pysyi samana, kuvaukset jonka jälkeen leikattasiin. Ortopedi saapui pian ja tutki Oskun motoriikan ja halun kävellä. Takapää ei toiminut ollenkaan. Osamalla oli välilevytyrä,joka oli ilmennyt erittäin pahana. Leikkauksesta huolimatta ortopedi antoi erittäin huonon toipumis tuloksen tyrän ollessa niin paha.
Päätin että Osku kuvattaisiin ja tekisin sitten päätöksen. Jos tyrä olisi paha, laitettaisiin poika uneen. Oskulta otettiin verinäytteet jonka aikana pyörryin vähäisen unen ja sterrin aiheuttaman uupumisen takia. En päästänyt tajun lähtiessä koirasta irti. Onneksi hoitaja ja Jennika saivat minusta kiinni ja eläinlääkärin ripeiden otteiden takia en myöskään vetänyt Oskua mukanani.
Ortopedi tuli kertomaan vielä suunnitelman ja Osama viettiin pois valmisteluja varten. Itkuisena lähdimme kotia kohti. Lääkäri soitti pian ja kyseli vielä tilanteesta ja pahoitteli ettei ollut kysynyt että olenko varma Osaman kuvaamisista ja leikkauksesta, koska ennuste oli huono.. Tein sen raskaimman päätöksen silloin ja sanoin että Osaman on aika mennä sateenkaarisiltaa pitkin kotiin. Ennuste oli niin huono ja en kestäisi katsoa kipeää koiraa joka ei olisi enää oma itsensä. Entäs jos Osama ei olisi koskaan toipunut leikkauksesta ja olisi joutunut kipuilemaan koko ajan. Niin energinen pieni koira olisi vaikea pitää pakkolevossa ja Osama ei kestänyt muutenkaan kipua kovinkaan hyvin, hän oli aina sellainen herkkis.
Päätös tuntui kamalalta, mutta Osaman on nyt parempi olla. Osku nukkui ikiuneen 02.11.2011
Meidän laumasta puuttuu nyt se pieni pelle joka oli aina pomppimassa ja hyppimässä. Ei ole sitä kuumavesipulloa joka painautuu ihoon kiinni kun on kylmä. Eikä myöskään ole sitä kaveria joka nukkuu yöllä kyljessä kiinni. Meidän lauman energisin pieni durasel on poissa. Tuntuu hassulta mennä ulos kun ei ole ketään kenelle pitää laittaa takki niskaan. Ikävä on kova ja itku on edelleen herkässä. Ehkä tämä joskus helpottaa ja onhan meillä kuitenkin vielä muistot tallessa. Tuntuu kun se olisi ollut eilispäivä kun lähdin junalla tampereelle kangaskassi kainalossa hakemaan pientä nakua, jonka kanssa heti ensimmäisenä menimme stockalle käymään. Tuntuu myös eiliseltä se kun olimme viettämässä ystävien kanssa aikaa kalliossa puistossa ja Osku kirmaili ja hauskuutti kaikkia tempuillan. Osama myös valloitti monien sydämmet ja uskon että kaikilla on vain hyviä ja hauskoja muistoja tuosta ukosta. Åsku tosiaan osasi valloittaa ne kylmimmätkin sydämmet!
Olet rakas, toivottavasti nähdään taas pian <3
