maanantai 17. syyskuuta 2012

Tunteeko koira surua?

photo: Dawn Perry

Tuli tässä eilen Sannan kanssa puhuneeksi koirien tunteista, että onko niitä?
Voiko koira tuntea surua?

Itselläni asia tuli mieleen kun Osaman kuoleman ensimmäinen vuosipäivä on aika lähellä ja asiat ovat pyörineet mielessä paljonkin.
Kun muutettiin tänne nykyiseen asuntoon niin tavaroita purkaessa tuli Osaman vnhoja vaatteita, pannat ja remmit pakostakin vastaan. Kyllä mä muistan että ne oli tuolla koirakassien pohjalla mutta ei sitä asiaa tullut silloin niin ajatelleeksi. Parvekkeen ovi oli silloin auki ja tavaroiden tuoksu varmaa alkukesän tuulien mukana kantautui Hugon nenään, koska se tuli mun luokse ja haisteli ihan innoissaan Oskun kamoja ja heilutti häntäänsä. Mulle tuli tietenkin itku siinä, ylipäänsä Osaman ajattelu saa melkeinpä samantien palan kurkkuun. Kukaan muu koirista ei reagoinut asiaan mitenkään joten itselle heräsi ajatus että kaipasikohan Hugo Oskua. Ne kun olivat paita ja peppu, parhaat kaverit.

Osaman lopetuksen jälkeen kun minä vihdoin tulin silloin Viikistä kotiin, niin olin toki rikki. Tuntui ettei itku loppunut missään viheessa ja jännintä oli kotona se, miten mun koriat käyttäytyi. Kukaan ei tullu normaaliin tapaan äheltämään, vaan kaikki  oli jotenkin pysähtyneitä. Ja Hugo teki ehkä herttasimman jutun mitä ikinä, tuli makaamaan sohvalla mun kyljen päälle niinkuin aina Osama teki.

Muistan hyvin kun vanhin tipsumme Josi muutti isovanhempieni luokse ilmajoelle vanhempieni erottua. Josista tuli erittäin tärkeä mummulle ja papalleni, koira oli se joka sai paapan lähtemään lenkille ja mummulla oli aina kotona joku jolle hössöttää ja syöttää herkkuja.
En muista oliko se syksy vai kevät kun paappa joutui muistaakseni sydänleikkaukseen ja joutui olemaan sairaalassa pitkään. Mummalla oli todella kovi huoli tottakai paapasta, että jos hän ei palaakkaan enää sairaalasta kotiin vaikka leikkaus menikin hyvin, kyseessä oli kuitenkin vanha ihminen... Josi reagoi myös erittäis voimmakkaasti paapan poissaoloon. Ruoka ei maistunut ja lenkeillä käynti ei huvittanut. Muistan kun mumma soitti äidilleni useamman kerran kun oli huolissaan koirasta, mitä sille voisi tehdä..
Onneksi paappa palasi sairaalasta kotiin ja elämä palasi ennalleen, mutta mitäs jos ei olisikaan palannut? Olisiko Josi voinut kuolla suruunsa?

Olen kuullut juttuja jossa koiran kerrotaan surreen omaa ihmistään niin paljon että koiran elämänhalu on kuihtunut pois..  Onko näissä tilanteissa koira oikeasti surrut niin paljon että sen halu elää on kadonnut?

Itse olen vakuuttunut siitä että koriat tuntevat jonkinlaista surua. Ei ehkä sellaista mitä me tunnemme, mutta jotakin.. Ja tämä on yksi asia miksi ihminen usein tulee toimeen koiran kanssa, koska ne myötäelävät meidän kanssa, jakavat meidän kanssa ilon ja surun.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Loma loma loma loma!!

Ihanaa, meillä on koirien kanssa pieni loma meneillään, nimittäin näyttelyistä! Kerrankin on vapaita viikonloppuja ilman mitään kiirusta mihinkään, saadaan tehdä kaikkea mitä lystää.
Kieltämättä mulla tässä kesän aikana paloi käpy monestakin syystä rakkaaseen harrastukseeni, joten tauko oli todellakin paikallaan.

Nyt elellään koissujen kanssa ekaa vapaata viikonloppua ja on kyllä mukava kun ei tarvitse illalla pestä ketään ja "paketoida" seuraavaa päivää varten, eikä aamulla tarvitse herätä kukonlaulun aikaan, ajaa miljuunaa kilometriä jonnekkin hornan tuuttiin etc. Tänäänkin aamulla nukuttiin pitkään, käytiin pitkällä lenkillä ja nyt vain lööbaillaan.
Ja ihanaa on myös se että saan viettää laatuaikaa myös muiden ystävieni kanssa, joita en tuppaa näkemään niin paljoaa kun olen usein viikonloput kiinni jossakin reissussa.




Eilen kävin töiden jälkeen pikaisesti aikatalolla pyörähtämässä, koska minun piti löytää uudet housut (ja kengät syksyä varten) ja vierailin kerrankin kunnolla liikkeessä nimeltä Promod. Olen käynyt sielä ennenkin, mutta vain pikaisesti pyörähtäen ja pakko sanoa, se liike oli IHANA!
Suosittelen, sieltä löytyy kaikkea ihanaa, arkeen, juhlaan ja kehään ;D


Ja joo, en oo tekemässä tästä mitään "muoti blogia", no worries! :D

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Austin on vihdoin 'virallisesti' puhdasrotuinen!

Eli Austinin tiedot tupsahtivat vihdoin ja viimein koiratnettiin! :)

Klick

Innoistuneena ilmoittelin nyt herrasen sitten "muutamaan" näyttelyyn ulkomaille juniori sertejä metsästämään :) Suomeen pitäisi myös laittaa ilmoittautumiset menemään. Poikaa saa tulla ihastelemaan ainakin Seinäjoella, Jyväskylässä ja Messarissa vähintään toisena päivänä.


Reissuista tulikin mieleen, että voisin esitellä teille muutaman lempihotellini balttiassa:

Virossa suosikki hotellini löytyy Tarttosta ja se on nimeltään Dorpat Hotel & Conference Center.
Hotelli sijaitsee aivan keskustassa joen rannassa josta löytyy hyvät ulkoilutus paikat koirille. Ostoskeskus on aivan nurkan takana ja ruokapaikkoja löytyy myös lähietäisyydeltä.
Huoneet ovat koiran kanssa vieraileville sopivan kokoisia, isompikin häkki mahtuu huoneeseen hyvin.
Näyttelyalueelle on vain 5 minuutin ajomatka. Aamiainen on erinomainen ja henkilökunta on asiallista.





Latviassa suosikikseni on muodostunut Valmieraa lähellä Diklissä sijaitseva hotelli, Dikli Palace Hotel.
Hotelli on alunperin ollut kartano josta on kunnostettu hotelli remontilla. Hotellin alueella on myös uusia rakennuksia josta löytyy lisää hotellihuoneita.
Hotellin alueella on jälleen hyvät ulkoilumahdollisuudet. Alue on rauhallinen ja kaunis. Kylässä on pieni kauppa josta löytyy kaikkea pientä tarvittavaa.
Hotellilta Valmieraan ajaa noin 20 minuuttia. Henkilökunta puhuu hyvin englantia ja ovat hyvin avuliaita. Aamiainen oli ehkä paras koskaan nauttimastani, sopii hyvin suomalaiseen makuun pienellä extralla. Hotellissa on myös oma ravintola joka on painottunut riistaeläimiin. Sieltä saa jos minkämoisisa herkkuja!
Huoneet ovat ulkorakennuksessa ainakin sopivan kokoisia koiravieraille.




Liettuasta suosikkini löytyy pääkaupungista Vilnasta. Best Western Hotel Vilnius kuuluu BW-ketjuun. Hotelli sijaitsee keskustan uudella puolella aivan joen lähellä. Hotellin edessä on hyvä vartioitu parkkipaikka ja koirille löytyy sopivat ulkoilutusmahdollisuudet. Kauppakeskus on kadun toisella puolella, joten jos haluaa reissullaan shoppailla niin siihen on hyvä mahdollisuus.
Huoneet ovat isoja ja sopivat hyvin koirien kanssa matkustavalle. Hotellin henkilökunta on ollut joka kerta kun siellä on vierailtu erittäin mukavia ja avuliaita.
Aamiainen on tuttua Best Western laatua.
Tämä on ainoa hotelli josta muistan koiramaksun ulkoa :D se on 30€/huone, eli ei koira kohtinen vaan huonekohtainen. Joten hotelli sopii hyvin useamman koiran kanssa matkaavalle.
Hotellilta näyttelyalueelle ajaa liikenteestä riippuen 10-15 minuuttia.




Siinä omat suosikkini. Itse olen vähän nirso hotellien suhteen, en suostu nukkumaan ihan kaikenlaisissa murjuissa. Usein nly-reissut ovat raskaita niin minulle kun koirilleni joten halua että on sopiva ja siisti paikka nukkua. Aamiaisesta en yleensä valita mutta on niihin kamaluuksiinkin törmätty. :D Itse pidän aamiaista erittäin tärkeänä näyttelyreissuilla, kun usein seuraavan kerran syömään pääsee vasta joskus illalla, joten hyvä aamiainen pitää nälän hyvin poissa koko pvän ajan. :)


sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Jotakin uutta!

Syksyinen päivä tuli vietettyä tampereella ryhmänäyttelyssä kera tipsujen ja Envyn.
Tulokset eivät sen kummemmin päätä huimanneet, mutta seura oli mitä mahtavin :) (täytyy kuitenkin mainita että Sipsu otti ensimmäisen suomen vetskusijoituksensa olemalla VSP-veteraani!)

Syksy on päässyt taas kuitenkin yllättämään, sää oli erittäin kolea ja kostea, hyvin syksyinen toisin sanoen. Kotiinpäin tultaessa pysähdyttiin Jennikan kanssa syömään ja tuli siinä sitten samalla havainnoitua että puiden lehdet ovat vaihtamassa kovaa vauhtia väriä.
Jos nyt olisi sitten aika kaivaa kaikki syysvaatteet kaapin perältä käyttöön.

Ulkoasu on päivitetty nyt tälläiseksi, toivottavasti miellyttää. Muutoksia voi vielä toki tulla mutta siinä voi vierähtää hetki. Katsotaan mitä keksitään ;)


Muutamia kiinnostavia juttuehdotuksia on tipahdellut ja niihin paneudun nyt myös paremmin tässä syyskuun aikana. Myös blogin sisällöstä on tullut hyviä ehdotuksia, joten tulen tänne päivittelemään vähän omaa arkeani   koiratouhujen ulkopuolelta.