Keep talking

Tässä on taas kuullut kaikenlaista, muttä nyt taas tuli kuppi täyteen, nimittäin paskanpuhujista.

Mä olen koiraharrastus aikani kuullut kaikenlaista puhuttavan minusta, ensimmäisen kerran jo ensimmäisenä vuonna kun aloitin näyttelyt.. Olin 12 vuotias.

Ihmisillä on tarve puhua ja levitellä asioita paljonkin joista heillä ei oikeasti ole mtn tietoa ja jotka on spekuloitu ihan oma-aloitteisesti. Koirapiireissä pskan jauhantaa pursuaa paljon ja joka paikasta, mutta sellainen tuntuu olevan "normaalia" joka harrastuksen parissa. Koirapiirit vaan ovat siitä tunnettuja että täällä ne muuttuvat erittäin räikeiksi väitteiksi ja "faktoiksi".

Ketkä sitten koirapiireissä jauhavat sontaa muiden asioista? Sanoisin että 90% harrastajista. Näihin kuuluu niin niitä suuria kasvattajia, kuin niitä 1 koiran omistajia.

Miksi ihmiset sitten jauhavat asioista jotka eivät heille kuulu ja joista he eivät tiedä mitään? Sille on vaikea sanoa 1 syytä. Joillain ihmisillä ei ole muuta elämää kuin koirapiirit, joten koko oma arki pyörii näiden asioiden ympärillä. Toinen voi olla kateellinen, 3. voi ajaa omaa itseään eteenpäin, jolloin toisen mustamaalaaminen edestauttaa omaa asemaansa.


No miksi minusta sitten puhutaan sitä sontaa?
Siihenkin on vaikea sanoa vastausta. Nämä ovat toki omia päätelmiäni, oikeita syitä en tiedä.
Yksi asia minkä luulen olevan tämän takana on minun oma menneisyyteni. Nuorempana tein virheitä, joista olen ottanut opikseni. Kaikki eivät vain osaa antaa anteeksi saatika kysyä miten asiat oikeasti ovat. Uskotaan vaan toisen väittämään ja 'faktoihin'.
Olisiko joku kateellinen minulle? Siitäkään en tiedä, itse en usko, mitä syytä kenelläkään olisi olla kateellinen minulle? Olisinko minä muka vienyt joltakin jotain?
Ja jos joku haluaa minun elämän mustamaalaamisella yrittää pönkittää itseään jalustalle niin anti mennä vaan.
Mä en murru noista syytöksistä ja väitteistä mitä ihmiset musta puhelee. Mulla on oma elämäni jota elän ja mun ystävät, joihin luotan . Olen kokenut monia asioita ja nähnyt paljon, eivätkä juoruilijat elämääni kaadettua saatika saa minua lopettamaan rakasta harrastustani.

Rakasta äitiäni lainatakseni
Paskanpuhujat haukkuu ja karavaani kulkee. :)

Katse kohti tulevaa

Nyt on meidän lauman lomat piakkoin lusittu ja perjantaina nokka käännetään kohti balttiaa ja 2 kansallista näyttelyä. :)
Voin kyllä sanoa että tauko rakkaasta harrastuksesta on tehnyt kutaa kaikille meidän talouden tyypeille, mutta mm. viime viikonloppuna kun katselin live lähetystä Euroopan voittajasta Bucharestistä, Romaniasta, niin kyllä on hieman kirpaissut se tunne että kehään olisi pakko päästävä

Mukavastihan tuo kalenteri on tässä täyttynyt. Tosiaan nyt tulevana viikonloppuna käydään latviassa sekä liettuassa, seuraava viiikonloppu vierähtääkin virossa ja sen jälkeen pyrähdys seinäjoen kautta tanskaan!

Austin aloittaa kehistelyn nyt ja voin sanoa että pientä jännityksen poikasta on kyllä ilmassa. Mätsäreissä on käyty muutamaan otteeseen treenaamassa erilaisin tuloksin joten katsotaan kuinka meidän käy.

Vuoden koho kohta on tietenkin joulukuun Messukeskuksen näyttely, jonne olen muutaman koiran laittannut. Lämmöllä odotan kyseistä viikonloppua kun tapaan taas ihania ihmisiä joiden kanssa saa viettää viikonlopun koiramaisissa merkeissä. Minulla sattuu myös jälleen osumaan B'day kyseiselle viikonlopulle, joten menoa ja meininkiä ei varmasti tule puuttumaan ;)