Kaikkea ne koirat keksiikin

Juu, paljon on tapahtunut Oulu vkl:n jälkeen. Ollaan palattu (tai ainakin yritetty!!!)  koirien kanssa arkeen. Itselläni loppui kesäloma ja palasin töihin ihanan loman jälkeen, Uskokaa pois, olisin mielelläni jatkanut lomaa vielä jonkun aikaa, tuntui ettei taaskaan tullut loman aikana levättyä vaikka tarkoitus oli. 

Yritämme parhaamme mukaan asettua koirien kanssa tänne espooseen aloillemme, mutta hankalaa on kieltämättä ollut. Ensinnäkin Harmi parka sai vieraan koiran kimppuunsa lenkillä, jonka takia ilmeisesti iho oli takapuolessa mennyt rikki. Itse en tätä huomannut silloin vaikka koiran kävin läpi höykytyksen jälkeen. Oletan siis että ihoon on tullut pieni reikä, mikä on sitten ajanut Harmin takapuolen siihen kuntoon kun mitä se nyt on. 

Harmin iho siis meni kuolioon ja repesi, mikä aiheutti erittäin kipeän haavan koiran takapäähän hännän yläpuolelle. Olin alkuviikosta ihmetellyt mistä tuli tuo hassu makea haju kunnes tajusin tarkistaa Harmin. Siellähän se oli mitä pelkäsin, iho kuoliossa, järkyttävän kokoiset haavaumat takapuolessa ja iho revennyt irti. Pelkäsin että se olisi Harmin loppu ja jännityksessä sekä itkuisena menin perjantaina eläinlääkäriin, mutta onneksi selvisimme pelkällä leikkauksella, jossa kuollut iho poistettiin, haava raavittiin auki ja koira antibiootti sekä särkylääke kuurille. Iho on jo parantunut yllättävän hyvin hoidon ja lääkityksen ansiosta! Perjantaina olisikin edessä ensimmäinen kontrollikäynti, katsotaan mikä on tuomio. 

Sitten toisena... Calvin on aina ollut hyvin kekseliäs poika, mutta nyt on kyllä poju keksinyt huonon "leikin" joka sai minut pois tolaltani kunnolla. Tulin lauantaina iltavuorosta kotiin hieman enne puoltayötä. Ihmettelin jo rappukäytävästä porrastasanteelle tullessa että miksi väliovessa on tuollaisia likaisia jälkiä. Sisälle saavuttuani koirat tulivat normaalisti vastaan, Hugo tosin haukkui harvinaista enemmän. Kun siirryin keittiöön ja rupesin katsomaan ympärilleni, en voinut uskoa silmiäni. Joku oli käynyt kotonani sillä laskuni oli nostettu pöydälle sekä joitain papereitani oli käyty läpi ja jätetty olohuoneen pöydälle. Myös koirien vesiastia oli täytetty ja Harmille oli laitettu aitaukseen Envyn ruokakuppi, mikä oli täytetty vedellä. Olin ihmeissäni ja osasin aavistaa pahimman. Missä oli Envy ja miksi Calvin ei ollut tullut vastaan... Kävelin ripeästi makuuhuoneeseen ja totesin että kaksikkoa ei ollut missään!! Paniikissa soitin Jennikalle samalla kun juoksin ulos etsimään kaksikkoa. Koiria ei näkynyt missään ja Jennika lupasi että hän aloittaa netissä etsimisen. 

Kävin kysymässä naapurilta joka vielä oli valveilla oliko hän kuullut tai nähnyt mitään, ilman tulosta. Myöskään postilaatikkooni ei oltu laitettu mitään lappua että kuka asunnossani oli käynyt, eikä mihinkään kotona olevaan paperiin oltu kirjattu mitään. Myöskään mitään ei oltu viety.

Olin huolesta sekaisin ja nappasin kotona olevat koirat remmiin ja lähdettiin ulos käymään pissalla.

Pian Jennika jo soittikin ja ilmoitti että netistä löytyi tieto jossa kerrottiin että Uuno ja tosi Uuno oli otettu kiini ja toimitettu viikkiin. Yhden puhelinsoiton jälkeen oli selvää että kaksikko oli lähtenyt seikkailulle pian sen jälkeen kun minä olin lähtenyt töihin ja herrasväki oli jäänyt kiinni hyvä kuntoisina. 

Sovimme Jennikan kanssa että menisin nukkumaan ja palaisimme asiaan seuraavana aamuna. 

Sinä yönä nukuin erityisen huonosti, ajatukset pyörivät koirissa ja ihmettelin kuka oli luonani käynyt. Paha olo valtasi minut ja nukkumisesta ei tullut mitään, pelkäsin nukkua, olin huolesta vieläkin sekaisin, vaikka tiesin että kaksikko oli kunnossa ja turvassa. 

Huono olo ei lähtenyt aamullakaan ja menin vierailemaan päivystyksessä jossa hoitaja käski huolehtimaan nesteytyksestä ja jättämään ruokailut väliin. Soitin päivystyksestä päästyäni Viikkiin, josta tiedustelin mikä oli koirien tilanne. Viikistä vastasi harvinaisen nuivan kuuluinen nainen, joka tenttasi minulta minkälaiset koirat minulta oli kadonneet. Ristikuulustelu oli kyllä mitä ihmeellisin, mutta toisaalta ymmärrän miksi he tekevät niin. Kuka tahansahan voisi mennä väittämään että juuri hänen lemmikkinsä on siellä. 

Sovimme hoitolan henkilökunnan kanssa että hakisin sankarit maanantaina, sillä sunnuntaina en saanut hoitokorvauksen maksuun tarvittavaa summaa kasaan ennenkuin vasta maanantaina. (kaikki hilut kun olivat meneet perjantaina Harmin leikkaukseen joka veti aika ison loven lompakkoon..)

Maanantai tulikin pikaisesti ja lähdin hakemaan Calvinia ja Envyä kotiin. Kumpikin oli hyvässä kunnossa, mitä nyt Calvin taas ripulilla kun hoitolassa oli syötetty Hill'siä. 

Hyvinkin itseensä tyytyväisten urpojen kanssa lähdin sitten tallustamaan kohti bussipysäkkiä ja vihdoin kotiin. Kummallakin riitti energiaa niin paljon että kävelimme suoraan kaukaisemmalle bussipysäkille jotta energiatasoa saatiin hieman laskettua ja kaksikko jaksaisi reissata julkisissa rauhaisasti. 

Kotiin päästiin ja kaksikko siirtyi heti tervehdysten ja ruokailun jälkeen koisimaan ja jatkavat nukkumista edelleen. 

Toivon että tämä jää viimeiseksi kaksikon seikkailuksi! Ulko-oveen tulee kyllä sellaiset viritykset että Calvin ei saa ovea enää ikinä itse auki ja maailmanmatkaajien reissut jäävät tähän ainokaiseen. Ja toivottavasti Harmi paranee nyt mitä pikimmin eikä enää vastaavia tulisi meidän kohdallemme. Ja se kuka on luonani käynyt on edelleen mysteeri. Laitoin isännöitsijälle viestiä asiasta, mutta mitään infoa ei ole tullut. Rikosilmoitustakaan en tee,koska mitään ei ole viety. Kukaan muu se ei kyllä voi olla kuin joku naapureistani tai joku tästä talosta. Muut eivät tänne pääse ilman avainta. 

Siinä oli aika paljon häppeninkiä, toivottavasti jatko sujuu rauhaisammin ja pääsemme orkesterin kanssa rauhoittumaan ihan kotioloihin ennen seuraavaa näyttelyreissua. 

p.s

Ulkoasu on nyt muuttunut, mitäs tykkäätte? Edellisestä teksistä oli tullut mussutusta eräiltä (WINK WINK! ;D) joten muutin sen nyt selkeämmäksi. Muutoksia tulee vielä mm. yläbanneri tulee takaisin jossain vaiheessa ja värkkään varmaan koirille myös oman osion. Katsotaan mitä keksitään, antakaa palautetta. 

Ja pahoittelut kirjoitusvirhe paholaisista, korjailen niitä jahka taas jaksaisin teksit lukea läpi! :) 

p.p.s 

Uutta kameraa odottaessa. Meidän blogi on nyt täysin muiden kuvien armoilla sillä oma kamerani hukkui siideriin.... ei siitä sen enempää :D